27.11. Wiltsu hakuilemassa

Wiltsu-poika pääsi eilen taas hakuilemaan ja riemu oli rajaton. Ensimmäinen äijä otettiin valmiina ja koska se meni ihan hyvin, oli loputkin äijät valmiita. Toinen maalimies oli jostain syystä tosi hankala, Wiltsu haki suunnilleen koko toisen puolen alueesta ihan laidasta laitaan. Ihan varma en ole kävikö se myös pururadan toisella puolella (mikä osin kuului myös alueeseen), mutta ei vaan löytynyt. Varmuuden vuoksi otettiin sitten toiselta puolelta viimeinen maalimies siihen väliin, ettei poika vaan kyllästy ja palattiin onnistumisen jälkeen takaisin yhä metsässä lymyilevään äijään. Töitä se teetti vieläkin, mutta löytyi kuitenkin lopulta. Oli kuulemma viilettänyt vähän joka suunnalta ohi, mutta ei vaan ollut siinä kohdin nenä sitten auki :-( Mutta pääasia, että lopulta löytyi kuitenkin ja treenit voitiin päättää onnistuneesti!

Nyt sitten mietitään, jos ensi viikolla on rauniotreenit, pääseekö Wiltsu silloinkin mukaan... Rauniot on kuitenkin Wiltsun ehdoton lemppari, joten mieli tekisi se ottaa mukaan. Toisaalta Missulla on nyt ollut pitkä paussi etsintätöistä, joten sillekin tekisi ihan hyvää lähteä hommiin, hmmm. Ankaraa pohdintaa siis edessä.

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

25.11. Murkkutreffit

Käytiin Boden kanssa Savonlinnassa murkkutreffeillä. Vierailu jäi odotettua lyhyemmäksi, kun seikkailin ties missä oikeaa paikkaa etsien... Täytyyhän sitä bensaa jollain konstilla saada kulutettua, kun muuten menee niin vähän... Lappeenranta on kyllä sellainen paikka, mikä saa mut joka kerta aivan yhtä sekaisin. Taas kerran kurvasin Lappeenrannan keskustaan päin, vaikka piti jatkaa suoraan Imatralle (vai mitä siinä kyltissä lukikaan). Mutta ei kun mielessä pyöri vain, että ensin suuntaat kohti Lappeenrantaa ja sitten Savonlinnaa. Ei vaan näkynyt Savonlinnan kylttiä siinä kohdassa, joten pikku-Kia kääntyi kohti Lappeenrantaa... Onneksi isäni tietää olla puhelimen ja kartan lähettyvillä aina kun olen matkalla jonnekin, joten hätäinen soitto sinne ja varmistus tuli. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kurvasin Lappeenrantaan, vaikka piti jatkaa suoraan. Ja vastahan Pete oli pari päivää aiemmin todennut, että jos ajaa jonkun reitin kerran väärin, ajaa sen todennäköisesti seuraavallakin kerralla samoin... ja niinhän minä sen taas tein :-(

Ajo-ohjeissa luki, että seitsemän kilometriä ennen Savonlinnaa pitää kääntyä Moinsalmentielle. Matkan varrella oli Moinsalmen kyltti, mutta matkaa Savonlinnaan oli vielä ainakin parisenkymmentä kilometriä, joten jatkoin eteenpäin. Sitten alkoikin jo Savonlinnan keskusta häämöttää, hmmm. Ensimmäisten liikennevalojen kohdalla luki kyltissä, että Savonlinnaan neljä kilometriä... Voi peeveli, eli ohi olen ajanut. Oliko se sittenkin se siellä aiemmin ollut risteys, minne olisi pitänyt kääntyä. Ei kun auto ympäri ja takaisin päin. Aikani Moinsalmessa pyörittyäni oli pakko ottaa taas puhelin käteen, mutta tällä kertaa soitin Virpille, joka tiesi minne olin matkalla. Joo joo, Moinsalmentiellä sun pitääkin olla. Ja minä jatkan kiertelyä ja kaartelua, mutta kun en parhaalla tahdollanikaan näe niitä kylttejä, mitä pitäisi seurata. Sitten alkaa taas epäilyttää, kun tämä on Moinsalmi ja sitä Moinsalmentietä täältä ei löydy. Eikä yhtään ihmistä näkyvissä, keltä voisi kysyä missä olen ja minne pitäisi mennä. Ei kun uusi soitto Virpille. Tällä kertaa puhelimeen tuli Sari joka ei ollenkaan osannut paikallistaa missä olin. Mutta onneksi sanoi, että mun pitää ajaa ihan lähelle Savonlinnan keskustaa ja kaksien liikennevalojen ohi... siis kaksien ja minä olin kääntynyt ensimmäisten jälkeen takaisin, argh. Ja ei kun taas takaisin kohti Savonlinnaa. Ensimmäisten liikennevalojen jälkeen ei tarvinnut ajaa montaa kymmentä metriä, kun näin Moinsalmentien kyltin... eli jos olisin edellisellä kerralla ajanut ihan pikkuisen vielä eteenpäin, niin olisin säästänyt aikaa ja vaivaa ja bensaa hurjat määrät. No, loppumatka olikin sitten jo ihan helppo. Kaikki ohjeissa olevat kyltit löytyivät ongelmitta ja saavuttiin vihdoin viimein perille.

Alkuun treenattiin ohituksia ja kohtaamisia. Niitä ollaan Boden kanssa treenattu penturyhmässä aiemminkin. Sitten koirat joutuivat "kopeloitaviksi", eri ihmiset kävivät tutkimassa päästä varpaisiin ja lopuksi Virpi otti Boden kanssa vähän näyttelytreeniä tulevia näytelmiä varten. Muilla oli jo sen verran pidempi treenipäivä takana, joten lyhyen tauon jälkeen lähdettiin kaupungille treenaamaan bh:n kaupunkiosuutta. Vähän mua jännitti, kun Bode on kuitenkin niin vähän kaupungissa käynyt, mutta yllättävän hyvin se meni. Ei mitään ongelmaa, kun Ville paukautti auton oven kiinni ja tuli kysymään ajo-ohjeita. Liikennevaloissa odottaminen keskellä tietä (mikä se kaistojen välinen kohta on nimeltään?) sujui niin ikään ilman hämminkiä vaikka molemmin puolin meni autoja. Vähän kierrokset nousivat matkan jatkuttua, kun ohi ajoi todella kovaääninen auto ja melkoisen lujaa. Mutta onneksi päästiin siinä vaiheessa jo vähän kauemmas autoista. Juoksija sai taas aikaan pientä hermostumista, leipälaatikoiden rämistelijää olisi pitänyt päästä katsomaan samoin leikkiviä lapsia ja Taimi-koiraa. Ja loppumatkalla olisi ollut kiva päästä moikkaamaan muitakin ihmisiä. Kaikin puolin ihan positiivinen harjoitus. Täytyy ruveta treenaamaan enemmän liikenteen melussa, samoin juoksijoita ja pyöräilijöitä pitää kohdata enemmän (pyöräilijää meillä ei nyt ollut).

Lopuksi otettiin vielä lisää juoksijoita sekä häiriökoira ja häiriölapsia jalkakäytävällä sekä rämisevät ostoskärryt. Ensimmäisellä kerralla Bode vähän säpsähti ostoskärryjä, mutta toisella kerralla ei enää välittänyt niistä yhtään.

Ruokailun jälkeen käytiin vielä valaistulla tottiskentällä ottamassa paikallaoloharjoituksia sekä häiriöluoksetuloja. Alkuun kaikki koirat olivat vapaana, mutta kun koko jengi lähti aina kutsujan luo, niin pieniltä älämölyiltä ei voitu välttyä. Siispä koirat remmeihin ja vain kutsuttava koira vapaaksi. Lopuksi jälleen pieni näyttelytreeni ja sitten alkoi matka kohti kotia.

Melkoisen pimeää oli jo lähtiessä, mutta onneksi mut ohjattiin niin lähelle sitä tietä, mitä pitkin mun oli tarkoitus lähteä ajamaan, etten enää onnistunut eksymään siellä päässä. Sama juttu kävi taas, kuin edellisellä kerrallakin (pentutapaamisessa). Tarkoitus oli ajaa takaisin samaa reittiä, eli Lappeenrannan kautta, mutta nähtävästi - niin nyt kuin edellisellä kerrallakin - Lappeenranta-kyltin näkeminen sai mut panikoimaan ja välttämään Lappeenrannan keskustaan eksymistä, joten en kääntynyt sinne. Ja nythän mun tietysti olisi pitänyt kääntyä sinne, toisin kuin menomatkalla... niinpä löysin itseni taas suuntaamasta kohti Kouvolaa... Noh, viime kerran jälkeen olin kartasta katsovinani, ettei matkassa ole juurikaan eroa ajaa sitten Lappeenrannan tai Kouvolan kautta, joten ei hätää. Ja aivan tahattomasti onnistuin pysähtymään samalle huoltamollekin, kuin edellisellä kerralla, aika sattumaa!

Olisi aivan erinomaisen hienoa, jos matkan varrella olisi kirkkaita valokylttejä: Susku, käänny tästä risteyksestä! Susku, aja suoraan! Hei pölkkypää, etkö huomannut edellistä kylttiä, käänny ympäri, oot väärällä tiellä... jne. :-D

Kiva reissu oli taas! Vaikka vähän rankkaahan tuo on yhden päivän aikana ajaa molempiin suuntiin, mutta ehdottomasti kannatti lähteä! Kiitokset Virpille ja kaikille mukana olijoille kivasta päivästä!

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

18.11. Haastetta peliin

Boden vuoro oli taas tällä kerralla päästä hakuilemaan. Ensimmäinen äijä meni vähän pidemmälle kuin viime kerralla. Bode teki pienoisen extralenkin, kunniakierroksen oikeastaan, ennen kuin aloitti työskentelyn, mutta työskentelyn aloitettuaan, toimi ihan hyvin ja äijä oli pelastettu :-)

Toisen äijän kohdalla vähän mietin, että tulikohan haukattua hieman liian iso pala, mutta annoin mennä. Meillä oli telttamallinen umpipiilo, mikä oli Boden mielestä aivan ihana :-) Ei mitään ongelmia, poika mennä viuhtoi piiloon sisälle ja häntä heiluen tervehti maalimiestä. Kolmas pisto oli taas ihan normaali. Jälleen pienoiset kunniakierrokset ennen työskentelyn aloittamista. Kumma juttu. Tarkoitushan olisi, että koira etenisi suoraan kohti äijää ja "törmäisi" siihen, mutta Bode pistää vähän lisää haastetta peliin heittämällä ensin omia lenkkejään ja lähtemällä sitten vasta hakuhommiin, jolloin joutuu ihan oikeasti tekemään töitä löytääkseen äijän...

Nyt sitten mietitään, josko lähdettäisiin huomenna Wiltsun kanssa viestitreeneihin... Ongelmana vain on, kenet saisin houkuteltua pariksi... Noh, alkuun jos treenikamut ystävällisesti avustavat, mutta jos vaikka hommaan hurahdetaan, niin täytyy onnistua ylipuhumaan joku partneriksi, hmmm.

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

17.11. Pakollinen tauko tietokoneen käytössä

Vaihteeksi tietokoneongelmia... Vajaa puoli vuotta ollut tämä kovalevy käytössä ja jo siihen oli ehtinyt pesiytyä parisataa erilaista haittaohjelmaa :-( Kiva maksaa kuukausimaksullisesta turvapaketista, kun noita örkkejä silti tulee tuollaisia määriä. Tai tiedä mikä tilanne sitten olisi, jos ei olisi turvapakettiakaan... Ehkä täydellinen katastrofi jatkuvasti. Kiva, että nämä ongelmatilanteet tulevat aina silloin, kun olisi hommia enemmänkin. Ei puhettakaan, että kone tökkisi, kun ei ole kiirettä...



Tietokoneen raahaaminen ylhäältä alas ja taas takaisin on sen verran iso työ (todella ahtaat ja jyrkät portaat), että marssin ostamaan pienemmän, alakertaan mahtuvan tietokonepöydän. Konetta kun näköjään pitää vähän turhan usein käyttää huollossa... Bode oli ystävällinen ja osallistui pöydän kasaukseen silppuamalla pahvikääreen :-) olisi kyllä osallistunut muutenkin, mutta katsoin paremmaksi komentaa sen vähän kauemmas.

Wiltsun kanssa oltiin viikko sitten lauantaina hakuilemassa. Otettiin ensin parit haamut, kun pojalla on ollut niin pitkä tauko - raunioilla ollaan kyllä käyty, mutta ei metsässä. Ihan hyvin meni haamut, joten viimeinen äijä olikin sitten jo ihan kunnolla piilossa. Ei ongelmia siinäkään. Selkeästi tauko on tehnyt Wiltsulle hyvää. Aika pitkäänhän se ehti aiemmin haahuilla omiaan eikä tuntunut kovin innostuneelta hommiin, mutta nyt oli selkeästi toinen ääni kellossa.

Huomenna on kuitenkin taas Boden vuoro lähteä hakuilemaan. Mutta tottiskentällekin pitäisi kyllä jo päästä. Tänään se ei vieläkään onnistunut :-( Nyt on kenttä kuulemma niin huonossa kunnossa, että vaikka muuten kaikki olisikin ok, niin sen takia ei treenejä pidetä. Tylsää! Tokihan me itseksemme tottistellaan, mutta sossurinki olisi kyllä aika tarpeen taas pitkästä aikaa.

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

10.11. Boden ensimmäiset treenit hämärässä/pimeällä

Tänään oli Bode ensimmäistä kertaa hakutreeneissä hämärän aikaan. Tai alkoi olla jo ihan oikeasti pimeääkin. Ei pelottanut poikaa yhtään :-) Tosi reippaasti ylitti leveän ojankin, ei ongelmia. Myös myötätuulen suunnalla oleva äijä löytyi helposti. Ensi kerralla täytyykin siis jo pidentää matkaa. Ei taida näissä olla pojulle riittävästi haastetta.

Tosi kivat treenit oli. Synttäreitäkin vietettiin, nuotio roihusi ja makkaransyöjät paistoivat Keissan tarjoamat makkarat, Jemmalta oli jälkkäriksi kakku - vai meniköhän se toisin päin? Ja juotavana oli kuumaa glögiä. Minä kun en makkaraa syö, niin sain tupla-annoksen kakkua :-) Kyllä meillä on niiiiin mukavia treenejä, että niissä viihdytään niin, ettei ajankulua huomaa ollenkaan!

Onneksi Kati jäi vahtimaan, että pääsen takaisin tielle treenien jälkeen. Eihän se tahtonut onnistua, vaan tarvitsin työntöapua. Tarvis varmaan saada vähän opastusta ongelmatilanteita varten - tai sen maastoauton... Ei olisi kiva jäädä joskus yksikseen metsään ihmettelemään, että mitäs tässä nyt tehdään, kun auto vaan jurnuttaa paikoillaan...

Metsätreenien takia jäi tänään taas tottiskentälle menemättä. Nyt on jo useamman viikon tauko takana, joten ensi viikolla täytyy ehdottomasti päästä taas harjoittelemaan vähän sossurinkiä, ettei ihan unohdu miten vieraiden koirien seurassa käyttäydytään.

Onneksi tänään on ollut paljon ohjelmaa, ei ole kovin montaa kertaa ehtinyt käydä mielessä, että Riina täyttäisi tänään 15 vuotta, jos eläisi vielä. Synttärionnittelut Riinalle pilven reunalle! Ikävä on iso, edelleen!

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

9.11. Kuinka paljon helpompaa olisikaan elää ilman koiria - ja kuinka hurjan paljon tylsempää!

Ihanaa, lumipaakkukelit ovat taas toistaiseksi ohi! Johan tässä ehti tuskanhiki tullakin, kun sai jatkuvasti olla putsaamassa kahden tai joskus jopa kolmen koiran jalkoja (Wiltsu tekee kaikkensa välttääkseen paakkuja ja kaikkea muutakin "epämiellyttävää"). Vettä alkaa kyllä jo kaivossa riittää, mutta yhä edelleen panikoin sen kanssa ja säästän, minkä suinkin pystyn. Siksi ei olla juurikaan suihkuteltu, vaan käytössä on ollut ämpäri, mihin on upotettu vuorotellen 8-12 koipea (laskinkohan oikein - monta joka tapauksessa). Ja arvatenkin ainoa, jonka kanssa homma sujuu ongelmitta, on Missu! Poikien kanssa joutuu siitäkin asiasta vääntämään. Niille kun ei millään tunnu menevän jakeluun, että asia ei ole avoin keskustelulle. Suihkuun mennään, kun käsky suihkuun käy ja siellä pysytään, kunnes lupa poistumiseen on saatu! Koko "järkyttävä" tapahtuma on tietysti huomattavasti helpompi, kun suihkuajat jatkuvat tarpeeksi pitkään säännöllisesti, mutta näin harvakseltaan poikien tuntuu olevan aika mahdotonta käsittää, miksi näin pitää tehdä...

Onneksi mulle ei tule mustelmia kasvoihin kovin herkästi (muualle sitäkin herkemmin). Poski on aivan hellänä, kun Bode onnistui jälleen kerran kopauttamaan mua eilen naamaan. Kumarruin nostamaan lattialta ruokakuppia ja koska tiedän Boden tyylin, niin laitoin käden varmuuden vuoksi suojaksi siten ettei se pääsisi kasvojen lähelle. Nähtävästi onnistuin siirtämään käden pois sekunnin murto-osan liian aikaisin, koska Bode teki sen taas... Se tuli ihan lähelle naamaa ja nosti pään vauhdilla ylöspäin niin, että sen kova kallo kopsahti täysillä mun poskeen. Sattui niin maan prkleesti! Ja yhä edelleen poski on kosketusarka. Eilen illalla se oli vielä punainen, mutta enää siinä ei ole mitään näkyvissä. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun tällaista tapahtuu. Samoin on käynyt jo nenälle ja otsallekin... Mutta omapahan on syyni. Se oli niin kivaa, kun Bode pikkupoikana tuli aina tuhisemaan naamaan, kun kumarruin ja minä vielä oikein kannustin sitä siihen. Kivaa se kyllä olisi vieläkin, jos se vain olisi hellempi mua kohtaan, mutta eihän nuorimies ymmärrä kuinka kovasti se mua satuttaa rajuudellaan :-(

Bodesta on kasvanut jo niin iso poika, ettei se enää tahdo mahtua tuolillekaan... Mutta ei ongelmia, takapuoli selkänojalle ja johan on tilaa riittävästi taas isollekin miehelle :-) Huomaa myös kuvan tuolissa käsinojan kaluttu nuppi... Tuoli on mummin peruja (mummi kuollut vuonna 82). Hyvin on tuoli kestänyt vuosikausia koirien käytön, kunnes... Bode saapui :-)

Kyllä tuosta koirasta riittää hupia, vaikkei aina heti tuhon huomattua naurattaisikaan! Onneksi ei ole eikä tulisi mieleenkään hankkia mitään "arvotavaraa", joten mitään isoa ja korvaamatonta vahinkoa se ei saa aikaan (kai? kopkop). Myös itse asunnossa on edellisen omistajan koirien jäljiltä raapimis- ja hampaanjälkiä, joten enää en osaa edes sanoa, mitkä ovat olleet jo alunperin ja mitkä Boden aiheuttamia. Ulko-ovea kyllä vähän säälin, siihen on ilmaantunut hurjasti kynnenjälkiä. Bode ilmoittaa hysteerisellä oven raapimisella haluavansa ulos tai sisään. Sinänsä hyvin tehokas tapa, sitä ei voi olla huomaamatta, mutta kuinkahan kauan ovi tuollaista kestää... Riinalla oli aikoinaan niin ihana tyyli. Se haukahti kimeästi, kun halusi joko ulos tai sisään ja haukahdus oli sellainen, etten voinut vahingossakaan sekoittaa sitä mihinkään muuhun. Se oli niin selkeästi erilainen. Olisipa se opettanut tyylinsä Missulle, jolloin Missu olisi puolestaan voinut opettaa sen edelleen pojille. Missu itse vain kiltisti hiljaa odottaa, että joku tajuaisi avata oven, se ei raavi eikä hauku. Wiltsu taas hyppii ovea vasten tai rämpyttää ovenkahvaa.

Pallon kanssa pelaamisen Riina on varmaan opettanut pilven reunalta Bodelle. Bode nimittäin leikkii pallolla ihan samalla tavalla kuin Riina aikoinaan. Se kuljeksii pallo suussa ympäriinsä ja kun minä, tai toisinaan toiset koiratkin, pysähtyvät lähistölle, käy Bode pudottamassa pallon jalkojen juureen ja odottaa, että palloa potkaistaisiin. Ihan samaa teki Riina muinoin.

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

6.11. Johdonpalasia lattialla...

Mitä ihmettä nuo mustat narunpätkät lattialla ovat? Eivät oksia, ihan liian taipuisia... Tarkastelu kunnon valaistuksessa selvitti, että kyseessä oli sähköjohdon pätkiä. Mistä ihmeestä ne olivat lattialle ilmestyneet? Missä sähkölaitteessa on musta ihan ohut johto? Varmuuden vuoksi tarkistin ihan kaikki alakerran sähköä käyttävät laitteet. Ei ongelmia missään niistä. Kaikkien johdot olivat kunnossa. Tosi hämärä juttu.

Sitten tuli ahaa-elämys. Soitin eilen illalla puhelun, minkä ennakolta arvelin pitkäksi, joten olin varautunut laittamalla napin korvaan. Käsilaukun pussukka oli jäänyt auki ja siihen näkyville toinen nappikuuloke. Vaan eipä näkynyt enää toista nappikuuloketta. Eli Wiltsu on todennäköisesti taas yöllä toikkaroinut eteisen pöydällä ja pudottanut, joko tahallaan tai vahingossa, nappikuulokkeen lattialle, mistä Bode on se tyytyväisenä korjannut ja pistellyt suurimmaksi osaksi poskeensa. Pieni mahdollisuus on myös, että Bode on itse käynyt sen pöydältä hakemassa... joo-o, olen nähnyt Bodenkin seisovan pöydällä - Wiltsu perhana on sen sille opettanut :-( Vielä pienempi todennäköisyys on, että Wiltsu on pistellyt nappikuulokkeen poskeensa, mutta pienen pieni mahdollisuus siihenkin on. Missu on taatusti syytön. Ollaanhan me naispuoliset miljoona kertaa fiksumpia kuin nuo miehenpuolikkaat :-D

Kaikki koirat näyttivät päällisin puolin olevan ihan kunnossa, mutta pakko oli vielä varmuuden vuoksi laittaa sähkömiehelle viesti ja kysyä, onko sähköjohdon syömisessä mitään suurempaa vaaraa :-) Eipä liene ja koska koko kapistus oli niin pieni eikä sekään ollut kokonaan kadonnut suihin, niin ehkei tästä sen suurempia seuraamuksia tule. Ja onhan niitä muovisia sun muitakin esineitä kadonnut pikkumiehen kitaan aiemminkin ilman mitään ongelmia. Täytyy nyt vielä jonkin aikaa seurailla, mitä sieltä peräpäästä tulee ulos...

Ja täytyy varmaan taas ostaa uusi nappikuuloke... Edellisen nakersivat hiiret käyttökelvottomaksi. Jep, mun vanhassa autossa vieraili talvisin hiiriä. Uudessa autossa ei ole vielä näkynyt mitään merkkejä kutsumattomista vieraista. Eikä nappikuulokekaan ole enää asunut autossa vaan käsilaukussa.

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

4.11. Boden ensimmäiset lumitreenit

Taaskaan ei tuullut, kun oltiin Boden kanssa metsätreeneissä. Aina tuntuu käyvän näin :-( Tarkoituksenani oli, että mönkään menneiden kisojen jälkeen otettaisiin varmuuden vuoksi yksi "normaali" pisto ja sen jälkeen kokeiltaisiin seuraavaan oppituntiin siirtymistä, mikäli kaikki menisi hyvin. Eli niin että Bode etenisi suoraan eteenpäin ja "törmäisi" äijään 10-15 metrin päässä keskilinjalta.

Noh, tuulen puuttumisen takia päädyttiin ottamaan suoraan seuraavan oppitunnin tehtävä. Muutaman päivän maassa ollut lumi vähän häiritsi, kun olisi ollut niin kiva vain juoksennella, mutta nopeasti nenä rekisteröi hajun ja poika aloitti työskentelyn. Jälleen kerran mokasin. Tällä kertaa unohdin liivit autoon, mutta se ei näyttänyt haittaavan. Bode ymmärsi kyllä missä ollaan ja mitä tekemässä.

Rekkajono vaan jatkaa junnaamistaan Haminassa. Nyt sentään oli jätetty vähän paremmin näkyvyyttä risteykseen, kuin mitä viime viikolla oli. Kiitos Willelle, jonka perässä sain ajaa pikkuteitä pois päin niin, ettei tarvinnut enää kotimatkalla ahtautua rekkojen sekaan puikkelehtimaan. Takaisin isolle tielle pääsin, kun oli ohitettu rekkajonot turvallisesti ja siitä osasinkin jo kotiin, huh!

Eilen ei oltu tottistreeneissä, kun keskustelupalstalla oli viesti, että kentällä on lunta polveen asti :-( Ei siis mitään järkeä lähteä sinne kahlaamaan. Meidän piti kyllä kokeilla Sarin blogissaan ehdottamaa kahdeksan tunnin paikallamakuutreeniä - tai ehkä vähän lyhyempikin aika olisi riittänyt - mutta ei se ihan treeninä kuitenkaan mennyt. Itse tuli kyllä löhöttyä sohvalla, mutta unohdin antaa käskyn koirille. Hyvin nuo silti näyttivät paikallamakuun hoitavan... Tottelevat nykyisin ehkä siis jopa ajatusta, wau!

Niin se lumi siis tuli tänä vuonnakin... Ei sen kyllä pitänyt kerralla jäädä maahan. Olin varautunut siihen, että ensin sataa, sitten sulaa pois ja sitten vasta pitää korjata pihalta kastelukannut, lelut yms. muut jutut pois ennen pysyvän lumen tuloa. Mutta ei. Maahan se mokoma jäi ja alle jäi vaikka mitä. Kukkaruukut on tyhjentämättä ja korjaamatta pois ja mitähän kaikkea kivaa muuta sinne jäikään. Pari kastelukannua ja lelua löysin kinoksia potkiessani, mutta veikkaan, että paljon muutakin sieltä vielä löytyy...

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!