17.4. Kaikki hyvin - nyt jo kaksi viikkoa!

Nyt on mennyt kaksi viikkoa ilman, että Wiltsulla olisi huomattu yhtään kohtausta! Jokohan se nyt olisi kokonaan ohi? Toivottavasti!

Viime viikon keskiviikkona oltiin Wiltsun kanssa piiiitkästä aikaa rauniotreeneissä. Ai että poitsu oli onnesta soikeana! Se oli ikionnellinen jo siitä, että pääsi vihdoin mamin kanssa ihan kahdestaan pois kotoa. Ja kun vielä mentiin raunioradalle, niin sen riemulla ei tuntunut olevan rajoja. Homma hoitui vauhdikkaasti ja Wiltsun omalla tyylillä. Minä yritin epätoivoisesti kuikoilla tiilikasojen yli missä koira milloinkin menee. Ei puhettakaan, että olisin ehtinyt ohjailla sitä käymään aluetta läpi. Wiltsu löysi muutaman oman reitinkin, kun sen on ihan pakko päästä aina maalimiehen luo ennen kuin aloittaa ilmaisun. Yksi maalimies oli sellaisessa piilossa, että sinne se ei päässyt, joten ihan pakko oli ilmaista ulkopuolelta, kun mua ei näkynyt mailla eikä halmeilla (mitäs menee niin nopeasti paikasta toiseen, enhän minä pysy perässä).

Kun kaikki maalimiehet oli nostettu, alkoi operaatio koiran pyydystys... Voi jessus mikä homma. Treenikaverit olivat sitä mieltä, että voisin unohtaa remmin ja hankkia haavin. Koira olisi ehkä vähän helpommin kiinniotettavissa haavin avulla... Kuinkahan monta kertaa Wiltsu suhahti ihan vierestä ohi ja taas takaisin radalle... Noh, onnistui se lopulta, Wiltsu tuli kiltisti perässä kun lähdin vain kävelemään autolle päin.

Boden eka näytelmä
Boden ihan ensimmäinen näyttelyesiintyminen tapahtui pääsiäisenä Lappeenrannassa, tuomarina Marja Talvitie. Virpi oli reissussa, mutta onneksi Paula lähti viemään Bodea kehään ja hienosti veikin! Kiitos Paula! Arvostelu →

Bodea vähän hirvitti, kun oli niin ahtaat paikat, paljon ihmisiä ja koiria joka puolella ja tuomarikin vielä tuli ja kumartui kopeloimaan. Vaikka Bode kosketusta vähän väistelikin, niin muuten esiintyi kauniisti.

Kehän ulkopuolella kuultiin sitten ensimmäiset vieraille koirille kohdistetut purinat. Toistaiseksihan vain Wiltsu on ollut Boden isottelun kohteena, mutta nyt Lappeenrannassa ahtaat paikat saivat Boden sen verran ärtyneeksi, että pientä ärinää alkoi kuulua. Eikä ihme, kukapa sitä tykkäisi kun toiset tulevat ihan pyllyyn kiinni haistelemaan tai suoraan nenän eteen :-(

Sorsapariskunta
Meidän pikkulammella vierailee usein sorsapariskunta. Usein miten koirat eivät niihin reagoi mitenkään, mutta tässä yhtenä päivänä huomasin keittiön ikkunasta kuinka Missua alkoi kiinnostaa lammelta kuuluvat äänet. Ensin se haisteli maata kaikessa rauhassa, mutta pikkuhiljaa alkoi kaula kohota ja kohota, muutama haukahduskin pääsi lopulta, kun totesi, että jotain siellä lammella on. Mutta sorsat viis veisasivat. Jatkoivat vaan kaikessa rauhassa uiskenteluaan.

Niiden touhuja on kyllä kiva seurata! Hirviäkin siinä kävi aiemmin juomassa, mutta enää niitä ei ole aikoihin näkynyt. On kai raukat tapettu jo kaikki :-( Koirien metakkaa eivät nekään säikkyneet, mutta salamana katosivat, kun ihmisen näkivät.

Poikakoira-aita
Pitäisi saada poikakoirille tarkoitettu aita pihalle. Eilen Bode kävi taas ainakin kahteen otteeseen pihan ulkopuolella ja Wiltsu kertaalleen. Ensin Bode loikkasi aidan yli Peten autoa vastaan. Illalla naapuritontilta tultiin hakemaan puita, jolloin Bode päätti käydä tarkistamassa mitä siellä oikein puuhataan ja Wiltsu meni tietysti perässä... Onneksi eivät tuntuneet pelkäävän koiria. Eipä siinä kuitenkaan auttanut muu kuin ottaa koirat sisälle ja pistää ovi lukkoon. Missu oli taas kilttinä tyttönä koko ajan pihalla, kun poikia yritettiin metsästää takaisin pihan puolelle!

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

5.4. Huokaisin liian aikaisin helpotuksesta :-(

Ehdin jo luulla ja toivoa, että Wiltsun ongelmat olisivat taaksejäänyttä elämää, mutta ei, tiistai-iltana heitti taas. Piprujen iltaruoat olivat turpoamassa ja koirat kohelsivat tuttuun tapaansa odottaessaan ruokaa. Missu ja Wiltsu onnistuivat siinä sitten törmäämään toisiinsa sillä seurauksella, että Wiltsu kolahti päin ruokasaavia. Kevyt kosketus vain ja normaalitilanteessa se ei olisi sitä mitenkään edes noteerannut, mutta nyt tuli taas uusi kohtaus. Vähän aikaa piti seurata, että heittääkö sillä tosissaan vai kuvittelenko vain. Mutta sitten ravistusyritys jäi taas vain yritykseksi, kun ei meinannut jalat pitää alla ja vähän huteraa oli liikehdintä muutenkin. Millään ei poika olisi tahtonut rauhoittua, kun ruokaa oli tiedossa, mutta jokainen vähänkään nopeampi kääntyminen sai jalat huteriksi ja muutama pyörähdys vei jalat kokonaan alta ja koiran kyljelleen, saman tien se nousi kuitenkin heti ylös ja jatkoi enemmän tai vähemmän hoippuen matkaa. Vähän aikaa yritettiin ensin rauhoittua sohvalla ja sitten annettiin ruuat. Ruokailun jälkeen kaikki oli taas normaalisti, ei heittänyt enää.

Olin ollut aiemmin illalla Boden kanssa hakutreeneissä, Missun ja Wiltsun ollessa kahdestaan kotona. Myöhemmin illalla huomattiin sekä sohvalla että lattialla merkkejä oksennuksesta. Mutta oliko ne Wiltsun vai Missun, sitä ei pysty sanomaan, molemmat korjaavat jälkensä.

Hakutreenit
Boden kanssa oltiin tiistai-iltana hakutreeneissä. Tällä kertaa otettiin kaksi maalimiestä ja molemmat olivat tienylityksen takana. Siitä oli kaksinkertainen hyöty, mun ei tarvinnut edes yrittää päästä toisella puolella olevan hervottoman leveän ojan yli (kertaalleen olen siinä jo aiemmin mulinut) ja Bode sai tuplatreenin tienylitykseen. Vähän järkeilin ja toivoin, että onnistuttuaan ensimmäisessä ylityksessä ja löydettyään ensimmäisen äijän, olisi toinen ylitys jo huomattavasti helpompi. Noh, toiveajattelua se vain taisi olla. Toinen sujui kyllä helpommin ja nopeammin, mutta kauan se tahkosi siinäkin ennen kuin lähti tien yli. Mikä ihme siinä voi olla niin vaikeaa? Molemmilla kerroilla äijät löytyivät kyllä helposti heti, kun oli päässyt tien yli.

Ada tarjosi tällä kertaa treeneissä kakkua - ja hyvää kakkua olikin, kuten aina - joten Bode siirsi synttärikakkunsa tarjoamisen myöhempään ajankohtaan. Vietiin tällä kertaa vain pullaa ja piparia. Huhtikuun treenit menevätkin sujuvasti kakkua syöden, vähän joka viikolla on jotain aihetta kakutteluun ;-)


Bode tarjosi sisaruksilleen synttärikakkuna maksalaatikkoa piimäkuorrutuksella ja
nakkikynttilällä. Ja hyvää oli :-)

Bode 1 v.
Jep, tänään on se päivä, kun Bode täyttää vuoden! Katsotaan mitä herkkuja ja lahjoja nuoriherra saa illalla! Ulkoiselta olemukseltaan se alkaa jo näyttää ihan isolta pojalta, mutta mamin pikku mussukkahan se kuitenkin vielä on! Ainakin silloin kun on kiltisti ;-D

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!

3.4. Wiltsu paranemaan päin?

Kohta on viikko vierähtänyt ilman että Wiltsulla on ollut yhtään huimauskohtausta ja poika on nyt ollut ihan oma itsensä! Jokohan kohta uskaltaisi huokaista helpotuksesta..? Viime viikon keskiviikkona heitti edellisen kerran ja nyt ollaan jo tiistailla. Voi kun tämä nyt olisi tässä, ettei tarvitsisi enää kestää tuollaista epämääräistä oireilua!

Verikokeista ei löytynyt mitään selittävää tekijää oireille. Kaikki muut arvot olivat kunnossa paitsi maksa-arvot hieman koholla. Mutta kuitenkin vain niin vähän koholla, ettei niihin tarvitse sen kummemmin reagoida. Noin kuukauden kuluttua käydään vielä kontrollissa varmistamassa maksa-arvojen tilanne.

Mistä huimaukset sitten johtuivat? Erilaisia vaihtoehtoja olen saanut (ja mielessäni miettinyt) pilvin pimein, mutta saadaanko vastausta ikinä? Ehkä ei, jos tämä nyt oli tässä (ja toivottavasti oli!). Jos kohtauksia vielä tulee, niin sitten otan ilman muuta yhteyttä Aistiin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että mieluiten haluaisin unohtaa koko ikävän jutun.

Tyttöjen ja poikien ero
On se kumma kun tytöille on ollut aina ihan selvää, miksi aita on olemassa. Tytöt tietävät, että aita on merkkinä siitä missä niiden raja menee. Vain "hätätapauksissa" sen voi ylittää tai alittaa. Mutta nuo pojat... grrrr! Ne tuntuvat ajattelevan, että aita on pystytetty ihan vain niiden aktivoimiseksi. Etenkin Bode, joka on tehnyt pihalta poistumisesta jo rutiinin. Ja houkutellut Wiltsun mukaansa. Wiltsun, joka normaalisti on mieluiten sisällä sohvalla tai ainakin terassilla. Nykyisin pitää käydä vähän väliä vilkaisemassa pihalle, kun koirat ovat siellä keskenään. Etenkin heti jos on "liian" hiljaista eikä kukaan käy rämppäämässä ulko-oven kahvaa eikä hyppimässä ovea tai ikkunaa vasten. Ja ärsyttävän usein pojat ovat aidan väärällä puolella. Bode tosin osaa tulla takaisin samaa reittiä mitä on mennytkin, mutta koska Wiltsu kiertää portille, niin Bode on alkanut mennä perässä. Siinä ne sitten molemmat höhlät odottavat, josko joku tulisi avaamaan portin ja laskemaan karkulaiset takaisin pihalle.

Bodella on pari kohtaa mistä se menee aidasta läpi ja kun niitä on nyt yritetty epätoivoisesti tukkia, on Bode ryhtynyt etsimään uusia reittejä... Täytyy odottaa, että maa sulaa kunnolla, että saa hakattua tolppia syvempään ja laitettua lautoja verkon alalaitaan, ettei herra enää pääsisi aidasta läpi.

Tässä viime viikolla kävi kyllä sellainen tapaus, ettei laudoista olisi ollut mitään hyötyä. Kuulin auton tulevan ja siinä samassa Bode ryntäsi ensin koira-aitauksen aitaa päin (siis ihan suoraan päin, jolloin aita meni kumoon), siitä kiven päälle ja hurjalla loikalla toisen aidan yli ja täysillä tielle päin. Minä hätäännyin aivan valtavasti, kun en nähnyt vielä autoa, mutta onneksi tulija ei ollut kukaan vieras! Bodehan oli tietysti tunnistanut auton äänen ja päätti lähteä kerrankin ajoissa kotiin tulevaa iskäänsä vastaan! Oli kuulemma kääntynyt saman tien takaisin, kun auton nokka oli näkynyt. Onneksi täällä ei juuri vieraita autoja liiku ja silloin kun liikkuu, niin ajavat tosi hiljaa. Jotain hyvääkin löytyy sentään huonokuntoisesta tiestä siis :-) Mutta kyllä se ryntäys oli mulle iso järkytys! Pitkään tärisivät vielä kädet ja sydän hakkasi hurjana! En tiedä millainen aitauksen oikein pitäisi olla, että Boden saisi varmasti pysymään pihalla. Aika korkea ja tukeva varmaan pitäisi olla... Noh, kaikeksi onneksi asutaan täällä keskellä ei mitään... Ja onneksi kumpikaan jätkistä ei ole lähtenyt mihinkään, pakko on vain päästä aidan ulkopuolelle, mutta siinä ne sitten pyörivät aidan vierustalla. Kyllä nuo miespuoliset ovat sitten outoja tapauksia! Aivan käsittämättömiä!

Niin ja sanomattakinhan on tietysti selvää, ettei Missu ole kertaakaan seurannut poikia pihan ulkopuolelle! Se on ollut kilttinä tyttönä pihalla poikien toikkaroidessa aidan väärällä puolella!

Ruokarauha
Boden siirtyminen pahnanpohjimmaiseksi myös ruokailutilanteissa on viimein ihan kunnossa. Tänä aamuna se tuli selkeästi esiin. Bode kävelee muun porukan mukana, kun Missulle annetaan ensimmäiseksi ruokakuppi. Tähän asti se on kiristellyt vähän suupieliään, kun Wiltsu osuu liian lähelle joko Bodea itseään tai pahimmassa tapauksessa Boden ja Boden ruokailupaikan väliin :O mutta tänään se ei aamulla näyttänyt merkkiäkään hermostumisesta vaikka Wiltsu pyörähti "väärälle" puolelle kun joukolla marssittiin Missun ruokakupin kanssa... Hieno mies, kohta jo vuoden ikäinen, joten täytyyhän sen osata jo vähän käyttäytyäkin! ;-D

  Haluatko kommentoida tai lähettää terveisiä? Kipaise raapustamassa vieraskirjaan, kiitos!